Tervetuloa Limingan Lyhtyseurakunnan sivuille.

Limingan Lyhtyseurakunta on vireä ja lämmin kristittyjen yhteisö, joka koostuu eri kirkko- ja seurakuntataustoista tulevista ihmisistä. Uskomme Raamattuun Jumalan sanana ja Jeesukseen Kristukseen Pelastajana. Tule tutustumaan toimintaamme! Myös etsijät ja epäilijät ovat tervetulleita pohtimaan kanssamme elämän syvimpiä kysymyksiä.




TULEVAT TILAISUUDET

Tilaisuudet peruttu toistaiseksi koronaviruksen leviämisvaiheen takia.

Ilmoittelemme kun tilaisuuksia voidaan jatkaa.

Pidetään yhteyttä puhelimetse ja Lyhdyn whatsapp;ssa.

Muistetaan toisiamme myös rukouksin.




Joulukertomus

Aina kun lauletaan joululaulua, "no onkos tullut kesä nyt talven keskelle," muistuu mieleeni tapaus kotikylältäni Viensuulta läheltä Lieksaa.
Muutama vuosi sitten, joulun aikaan, äitini näki unen, jossa noin 10 km Lieksaan vievän tien varrella olevan ladon luona talvi oli muuttunut kesäksi. Aurinko paistoi kirkkaasti, oli lämmintä kuin kesähelteellä, ruoho oli vihreää, lehdet puissa, kukat kukkivat, linnut lauloivat, sanalla sanoen oli täysi kesä. Kauempana ladosta oli lunta ja pakkasta niin kuin siihen vuoden aikaan kuuluu. Herätessään äitini, nykysin jo taivaan kotiin muuttanut, ihmetteli hyvin elävää unta, kuin olisi todella ollut tuon ihmeen kokenut, kesä oli tullut talven keskelle. Miksi se kesä oli juuri tuon ladon luona, tuon usein kuljetun tien varressa, sitä äitini mietti koko päivän ja vielä seuraavienkin päivien ajan. Oliko tällä unella joku merkitys ja viesti?

Kului muutamia päiviä. Sitten arvoitus alkoi ratketa. Juuri tuona samaisena yönä oli tuon ladon lähiseudulla olevien talojen ovilla myöhään illalla kolkutellut huonoihin, likaisiin vaatteisiin puettu, keski-ikäinen mieshenkilö, pyytäen yösijaa. Talojen asukkaat eivät kuitenkaan ottaneet viinalta haisevaa, epämääräistä miestä, jouluksi siivottuun kotiinsa, vaan hän sai mennä yön selkään.

Joulun jälkeen erään talon isäntä lähti hakemaan heiniä juuri tuosta äitini unessa näkemästä ladosta. Kun hän nosteli heiniä rekeen, hänelle paljastui surullinen näky. Heinien alla oli kuoliaaksi paleltunut mies, juuri tuo ihmisten ovilla kolkutellut mies. Hän oli varmaan ennenkin nukkunut ladoissa, mutta sinä yönä oli ollut kova pakkanen ja mies oli nukkunut ikiuneen.

Paikallinen lehdessä, Karjalaisessa, oli ollut pieni juttu tapahtuneesta. Useimmat lehden lukijat varmaan sivuuttivat asian nopeasti, toteamalla, että kaikkea sitä sattuu. Mutta kyläkuntaa ja varsinkin niitä, joiden ovilla mies oli käynyt, tapaus varmaan jäi vaivaamaan voimakkaasti. Olisimmepa arvanneet, tottakai olisimme auttaneet tai hankkineet hänelle apua. Monille tuon tapauksen joulusaarna jäi mieleen pitkäksi aikaa.

Äidilleni unen selitys alkoi valjeta. Vaikka ihmiset olivat hyljänneet miehen, oli kuitenkin yksi joka näki hänen hätänsä ja tuskansa. Jumala antoi uskovan äitini nähdä unessa, kuinka kesä oli tullut talven keskelle kunnioittamaan miehen muuttoa ajasta iankaikkisuuteen. Lienee huutanut avuksi Herran nimeä ja pelastunut.

Niin, miksi Jeesus syntyi ? Eikö juuri siksi, että Hän pelastaisi meidät täältä pahasta, kylmästä maailmasta taivaalliseen ikikesään. Jeesusta kohdeltiin kuin tuon kertomuksen miestä. Hänen syntymänsä aikaan ei ollut sijaa majatalossa. Noin kaksivuotiaana hän joutui äitinsä Marian ja Joosefin kanssa pakolaiseksi Egyptiin. Eikä aikuiseksi vartuttuaan julkisen toiminnan alettua Hänellä ollut paikkaa, johon asettua lepäämään. "Ketuilla on luolat, ja taivaan linnuilla pesät, mutta ihmisen Pojalla ei ole mihin Hän päänsä kallistaisi". Ja kuitenkin Hän oli ja on kunnian kuningas ja herrain Herra.

Miksi Jumalan Poika syntyi halpaan seimeen? Miksi Hän pukeutui tavallisen ihmisen muotoon ? Miksi hän oli niin monille tuntematon? Miksi Jeesus oli omalle kansalleenkin niin vieras, ettei häntä otettu vastaan? Miksi ainoastaan harvoille Jumala ilmoitti, että nyt Vapahtaja oli syntynyt?"
Nöyryyttä hiljaisuutta, Jumala rakastaa, ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa", lauletaan adventtivirressä. Jumala näyttää salaavan itsensä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittavan itsensä lapsenmielisille. Miksi Hän näin tekee? Vastaus on meillekin paljossa salaisuus.

Eikö olisi suurenmoista, jos Jeesus vihdoinkin noteerattaisiin ja asetettaisiin meidän aikanamme maailman mahtavain joukkoon? Jouluna niin tahdotaankin tehdä, mutta useimmille joulun todellinen merkitys hukkuu joulunalusajan kiireeseen ja kaupalliseen humuun. Uskovat ihmiset kautta maailman eivät nosta Jeesusta vain muitten suurmiesten joukkoon, yhtenä suurista, vaan ehdottomasti kaikkein suurimmaksi. Kaikesta maailman menosta huomaamme, ettei Jumalan Pojalle vieläkään ole tarpeeksi tilaa, ei ainakaan sydämen tasolla. Häntä ei kuunnella eikä arvosteta tarpeeksi, eikä Hänelle anneta Hänelle kuuluvaa kunniaa. Jouluevankeliumi ja vanhat hyvät joululaulut kyllä pyrkivät meitä monin tavoin muistuttamaan, että Jeesus on joulun keskeisin henkilö ja juhlituin syntymäpäiväsankari.

Hänen syntymänsä ajankohdan suuruuteen voisi lisätä keisari Augustukselta käynyt käsky koko maailman verollepanosta ja myös sen, että ajanlaskumme alkoi Jeesuksen syntymästä.
Nyt Hänen toisen tulemuksensa edellä on toinen koko maailmaa koskeva suuri liikekannalle pano. Kaikki maailman ihmiset olisi rokotettava koronaa vastaan. Ilm. 3:10 ilmoittaa koko koko maailmaa kohtaavasta koettelemuksesta.

Meidän, jotka Jeesuksen tunnemme tulee olla vielä kärsivällisiä, sillä Jeesus tulee pian takaisin ja tuhatvuotinen rauhanvaltakunta alkaa pian. Silloin Raamatun mukaan, maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren. Silloin ei kukaan enää epäile antaa sydämestään täyttä kunniaa koko maailmaa hallitsevalle Jeesus kuninkaalle.

Limingassa 7.12.2021, Voitto