Lapsen kaltaisuus uskonelämässä


Kukaties odottaisitte minun ottavan kantaa maailman tapahtumiin: korona epidemiaan, lähi-idän selkkauksiin, Syyrian sisällissotaan, Valko-Venäjän, Puolan ja Ukrainan tapahtumiin, Iranin ydinuhkaan, Pohjois-Korean ohjuskokeisiin, maailman talouskriiseihin, pedonmerkkiin, luonnonkatastroveihin yms. Monet sanovat, eikö nyt olekin varmasti viimeinen lopun aika. Kuka voisi tuoda kestävän rauhan ja miten suuret, koko maailmaa koskevat asiat voisivat järjestyä? Maailma odottaa suurta johtajaa, joka laittaisi kaiken kohdalleen.

Matt. 20:25-27 Jeesus puhuu kansojen hallitsijoiden vallankäytöstä: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen se olkoon teidän orjanne, niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”


Opetuslapset odottivat Jeesuksen asettavan heidät suuruus ja tärkeysjärjestykseen. Pietari ehkä odotti ensimmäistä sijaa, Johannes ja Jaakob pitivät itseään mahdollisina pääsemään palkintosijoille.

Ehkäpä mekin omana aikanamme vastaavassa tilanteessa ajattelisimme Jeesuksen tuovat esiin jonkun superlahjakkaan, muutaman tohtorinhatun omaavan, hyvämaineisen, muita päätään pitemmän, hurskaan, paljon aikaansaaneen, loistavan kristityn.

Kaikkien yllätykseksi Jeesus asettaakin pienen lapsen ensisijalle, kuten Matt. 18:1-6 kerrotaan. ”Hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskelleen...”


Miten lapsi, joka ei vielä tiedä eikä osaa, on paljossa kehittymätön, toisten avun ja hoidon varassa, voisi olla edellä muita?

Syy Jeesuksen menettelyyn täytyi olla opetuslapsille kovin outo ja käsittämätön. Ja meillekin se on salaisuus. Jotain erityistä Jeesuksen täytyi lapsessa nähdä, koska hän asettaa pienokaisen esikuvaksemme. Jotain tosi syvällistä ja tärkeää Jeesus tarkoittaa tuolla kaikella.


Kysymme, olisiko se lapsen viattomuus ? Se, että hänessä olisi vähemmän itsekkyyttä ja itserakkautta. Me, jotka olemme lapsia kasvattaneet, tiedämme, ettei lasten suloisuudesta huolimatta, asia useimmiten ole niin. Jo varhain huomaamme lapsissa päinvastaisiakin ominaisuuksia. Syyn täytyy olla ihan toisaalla. Jeesus selittää: Sentähden joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

Lapsen paremmuus ei ole hänen hyvyydessään eikä viattomuudessaan, vaan hänen suhteessaan vanhempiinsa ja siinä, että hän on heistä niin riippuvainen. Lapsi ei millään selviä yksin! Pieni lapsi tarvitsee kaikenlaista hoivaa ja huolenpitoa, kuten syliä ja kantajaa, kun ei osaa vielä kävellä. Hän tarvitsee ravinnon kun itsellä ei ole mitään. Hän tarvitsee puhtauden ja vaatetuksen kun muuten on aivan alaston sekä varjeluksen vaaroilta, kun ei ymmärrä. Jokaiseen asiaan lapsi tarvitsee neuvoa ja opastusta. Sairastuessa hänen on saatava hoitoa ja lääkettä. Kaikessa hän riippuvainen vanhempiensa rakkaudesta.


Lapsi ei saa aina mitä tahtoo. Juonitellessaankin hänen on pakko alistua vanhempien tahdon alle. Mitä hyvää Jeesus siis näkee lapsen suhteessa vanhempiinsa?

Lapsella on lapsen oikeus. Lapsella on kaikista heikkouksistaan huolimatta suuri etu omistaa niin läheinen suhde vanhempiinsa. Pieni lapsi saa usein olla äitinsä sylissä ja saa lohdutusta myös äidin maidosta. Isommatkin lapset tarvitsevat kaikenlaista hoivaa.

Lapsen itku käy eniten äidin sydämelle ja unettomia öitäkin siitä seuraa.


Miltei mahdotonta on vähäksikään aikaa äidin ja lapsen erota. Eikä äiti lastaan mihinkään vaihtaisi. Panee tarvittaessa henkensäkin alttiiksi lapsensa edestä. Lasta ei mielellään kuriteta vaan säälitään ja viihdytellään. Lapsi on itsessään heikko ja avuton, mutta äidin rakkauden kautta turvatumpi ja voimakkaampi kuin kukaan muu. Pienin lapsi hallitsee perheessä ja määrää tahdin.


Miten lapsenkaltaisuutta olisi sovellettava hengelliseen elämään? Ainakin seuraavissa asioissa se olisi tärkeää ymmärtää:

Missä tahansa Raamatussa puhutaan ihmisen pelastumisesta ja Hänen huolenpidota lapsistaan, on sen perustana Jumalan rakkaus.Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.


1 Joh.4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa


1Joh. 3:1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi joita me olemmekin

Jos Jumala ei meita olisi rakastanut ja yhä rakastasi, olisi meidän jokaisen mahdotonta pelastua.

Tätä Jumalan rakkautta kutsutaan myös Jumalan armoksi. Mutta armokaan ei voi meitä auttaa, ellemme sitä vastaanota ja sen alaiseksi nöyrry.


Jeesus sanoi tekstissämme Ellette käänny ja tule lapsen kaltaiseksi, ette pääse taivasten valtakuntaan ja joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa Kuka tarvitsee enemmän Jumalan armoa kuin hengelliset lapset?


Ei uskovassa ihmisessäkään, se mitä hän saattaakin omistaa, tee häntä suureksi Jumalan edessä, ei hänen katumuksensa, ei hänen luonteensa lujuus, ei hänen ahkera rukouksensa, ei rakkautensa, ei hyvät työnsä, ei uskollisuutensa.


Ainoa, jossa me kelpaamme on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armo.


Hyvät työt eivät tee meistä kelvollisia Jumalan lapsia, mutta Jumalan
lapset tekevät kylläkin hyviä tekoja.

Suurin Jumalan valtakunnassa on pieni ja mitätön, niin mitätön että siihen pahennutaan.


Jumalan armon virrat laskeutuvat alaville paikoilla, eivät ne pysy korkeilla vuorilla.


Ihminen rakastaa sitä mikä omissa ja toisten silmissä on arvokasta ja näyttävää ja valitsee kauniin, hyvän, rikkaan ja lahjakkaan, sellaisen missä on hyvät edellytykset toimia


1 Kor. 1:27-29 Jumalan rakkaus on päinvastaista, se kohdistuu halpaarvoiseen, häpeälliseen, hulluun, sairaaseen, pahaan, kuolleeseen, tyhmään, taitamattomaan, heikkoon, kadotettuun, se kohdistuu kaikkeen sellaiseen joka ei ole mitään.


Kuinka suuressa määrin Jumalan rakkautta ja pitkämielisyyttä tarvitaan, että olemme kerran perillä taivaassa ? Vastaus on, paljon. Hän johdattaa neuvoo opastaa meitä joka hetki jos meillä on oikea lapsen mieli. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän käden alle.Jumalan johdatuksen alla emme kasva suuriksi itsessämme, vaan suuruudeksemme tulee Jumala ja Jeesus Kristus. Emme ymmärrä Jumalan teitä, emme Hänen tarkoituksiaan, mutta lapsen asenteella luotamme Häneen.


Onko Jumalan lapsella oikeuksia. On ainakin saada itkeä puutteitaan, avuttomuuttaan, syntisyyttään. Hänellä on oikeus huutaa Jumalalle isänään Abba Isä.

Ajan illan tullen Taivaan Isä kutsuu lapset kotiin ja tekee maailmassa loppuselvityksen.


Liminka 16.11.2021

Voitto Oinonen