Kunnian teologia, vaiko ristin?
Jes. 66:2 Herra sanoo: ”Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä”
Ja 13 ja 14 ”Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä. Te näette sen ja teidän sydämenne iloitsee ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa. ”
Nämä sanat on rakastava Jumala lausunut profeetta Jesajan kautta lohduttaakseen omaa kansaansa. Meitäkin tämä sana koskee, jos olemme tulleet nöyryytetyiksi, särjetyiksi ja aralla tunnolla oleviksi. Vanhemman käännöksen mukaan: ”Jumala katsoo sen puoleen, joka on kurja”. Sellaiselle, joka tuntee olonsa kurjaksi tämä on evankeliumia. Jumala lupaa katsoa hänen puoleensa. Eikö siunaukseen juuri liity, että Herra kääntää kasvonsa puoleemme? Monet asiat tässä maailmassa pyrkivät tekemään olomme sellaiseksi, että tunnemme itsemme nöyryytetyiksi ja jopa kurjaksi. Mitä sellaiset asiat meidän itse kunkin kohdalla milloinkin ovat?
Kuva Jumalasta kuin äitinä, joka lohduttaa lastansa, on yksi kauneimmista ja herkimmistä, joita Raamattu käyttää. Jes. 66:13 ”Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä ”. Missä tapauksessa lapsi tarvitsee lohdutusta? No ainakin silloin kun lapsi on satuttanut itsensä tai kun hän on surullinen tai jopa itkee. Kun on kyseessä pienet lapset äiti ottaa syliin ja lohduttaa pitämällä lähellään ja juttelemalla rauhoittavasti. Pienet vauvat saavat usein lohdutusta parhaiten äidin sylin lisäksi myös äidin maidosta. Samassa Jes. 66 luvussa, israelilaisia verrataan jopa tällaisiin rintaruokittaviin pieniin vauvoihin. Jakeissa 10 ja 11 sanotaan:
”Iloitkaa Jerusalemin kanssa, te jotka olette hänen kanssansa surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta”
Kuka on tällainen nöyryytetty ja särjetty, aralla tunnolla vaeltava, jonka puoleen Jumala lupaa katsoa? Ehkä juuri nyt olet sairaana, tunnet kipua, olet murheellinen, itket, olet peloissasi, tai masentunut. Läheisen poismeno on voinut järkyttää sinut ja suret itsesi näännyksiin. Onnettomuus tai taloudelliset menetykset ovat vieneet yöunesi. Voit kärsiä hylkäämisestä, tuntea tuskaa lastesi vuoksi. Ehkä yksinäisyys on elämän osasi? Mitä kärsimystä päihteet ja huumeet ovat aiheuttaneet sinulle ja läheisillesi. Olet joutunut kukaties maksumieheksi vääristä ratkaisuista, omasta syystäsi tai toisten tähden. Olet kiusattu ja epätoivoinen. Menneet onnen hetket ovat enää vain muistoja. Ajattelet, kunpa jaksaisin elää edes tämän päivän.
Kuka lienetkin, et ole yksin kipusi keskellä, sillä ahdistuksella on yleisavain jokaiseen ihmiselämään, jokaiseen kotiin maailmassa. Jokainen kokee ahdistusta muodossa tai toisessa, jopa kun elämä hymyilee, kun on nuori ja terve, voimaa ja elämän iloa täynnä. Silloinkin monenlaiset uhat varjostavat elämää. Saati sitten niillä jotka terrorin tai sodan seurauksena joutuvat kärsimään kuten tällä hetkellä maailmassa. Entä jos hirveät taudit leviävät kaikkialle. Raamattu sanoo: ihmiset menehtyvät pelkoon, odottaessaan mikä maanpiiriä kohtaa. Olemmeko lähestymässä tällaista aikaa?
Jopa luonto voi pahoin. Roomalaiskirjeessä kerrotaan, että luomakunta huokailee ja odottaa hartaasti, se on kuin synnytystuskissa, kunnes tulee vapautetuksi turmeluksen orjuudesta.
Paavalin mukaan myös uskovat ihmiset, joilla on Hengen esikoislahja, huokaavat, odottaessaan lunastuksen päivän lopullista toteutumista. Jumalan lapsi kokee muukalaisuutta maailmassa ja kaipaa päästä oikeaan kotiinsa ja isämaahansa taivaaseen. Jeesuksen takaisin tulon odotukseen kiteytyy usein suurin toivo ja elämän täyttymys.
Ehkäpä juuri meidän päivinämme, voisimme lohduttautua Jeesuksen sanoilla: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä”.
Sitten verrataan Jumalan lohdutusta tekstissämme kuin ruohoon. Jes.66:14”Teidän sydämenne iloitsee ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho.” Syksyn ja talven tullessa ruoho muuttuu kärsineen näköiseksi ja näyttää kuin siinä ei olisi mitään elämää. Mutta kun kesä tulee ja nurmikko saa lämpöä ja sadetta, se virkistyy ja alkaa viheriöidä.
Jumalan lohdutus on myös fyysinen virkistyminen, jopa luutkin alkavat voida hyvin tämän lupauksen mukaan. Mitä kaikkea muuta hyvää Jumalan lohdutus saakaan aikaan, kun ihminen sen saa kokea.
Raamatun lupausten pohjalta saamme tänään jättäytyä Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun olipa elämämme tilanne mikä hyvänsä. Jumala rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella ja haluaa auttaa. Kun uskomme Jeesuksen Vapahtajamme kautta Jumalaan saamme heittää kaikki murheemme hänen päälleen ja hän on luvannut pitää meistä huolen. Meidänhän tarvitsee kulkea vain päivän matkan kerrallaan, se ei ole pitkä tavoiteväli, ja tänään auttaa Herra. Siis usko ja luota Häneen, kyllä hän sen tekee. Jumala antaa voimaa ja virvoitusta tarpeen mukaan, niin että voit täyttää työsi ja tehtäväsi hyvin. Hän sanoo: ”Niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva”.
Synnit hän antaa katuvalle anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta. Herra sanoo: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun”.
Jumalaan ja Hänen armoonsa luottaen voimme turvallisin mielin elää tämän päivän. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Hän on sinun aikojesi vakuus, avunrunsaus, viisaus ja ymmärrys.”
Paavali kirjoittaa Gal. 6:3 ”Jos joku luulee jotakin olevansa, vaikkei ole mitään, pettää itsensä”. Näissä sanoissa Paavali tahtoo sanoa, ettei ole hyvä luulla itsestään senkään vertaa, että on jotakin. Hän todistaa kirjeissään Jumalan valitsevan sen, joka ei mitään ole ja tekevän mitättömäksi sen, joka jotakin on.
Mitä tarkoitat Paavali, eikö tuo tuollainen jo mene liian pitkälle? Eihän tuo sovi, koska jokainenhan jotakin on. Meidän täytyy ymmärtää tämä oikein.
Tässä on kysymys meidän ansiollisuudestamme Jumalan kutsuu ja Jumalan armoon. Emme voi kuin ihmetellä Hänen valintojaan ja sitä, että Hän armahtaa ketä armahtaa.
Mutta johdonmukaisuuttakin on, Näyttää selvältä Raamattua lukiessa, että Jumala katsoo kurjiin ja korottaa alhaiset. Maria, Jeesuksen äiti, sanoi, että Jumala on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.
Tätä totuutta voisi perustella paljonkin Raamatulla .
Minkälaiseksi meidän tulisi tuntea itsemme?
Pitäisikö meidän tuntea itsemme hyviksi, onnistuneiksi, mahdollisiksi ja arvollisiksi nauttimaan Jumalan hyvyyttä, hengellistä ja maallista, olemmehan hänen lapsiaan.
Vai pitäisikö meidän tuntea itsemme monelta osin epäonnistuneiksi, täysin ansiottomaksi, arvottomaksi, heikoksi, mitättömäksi ja kuten tekstissämme jopa ”kurjaksi”?.
Teologien keskuudessa puhutaan tähän edellä mainittuun asiaan liittyen, kunnian teologiasta ja ristin teologiasta.
Kunnian teologia on sellaista, että ihminen selviää elämässään vahingoittamatta itseään, luonnollista minäänsä. Sellaisella ihmisellä, on voimaa hallita itseänsä, tehdä omalle hyvinvoinnilleen edullisimpia valintoja. Hänellä on kylliksi tahdonvapautta ja mielenterävyyttä ja etsiä omaa kunniaansa monista asioista, jotkut jopa uskonnosta ja Jumalan kautta ja tehdä, jos mahdollista Jumalasta itselleen palvelija. Huomio ja kiinnostus tämän maailmanrajoituksissa kamppaileviin lähimmäisiin on jäänyt vähäiseksi, varsinkin jos se olisi vaatinut vaivoihin ja kärsimyksiin antautumista heidän hyväkseen. Ja miksi pitäisikään, onhan heistä tullut ”korkeamman tason ihmisiä” ja voivat näin asettua tavallisten ihmisten yläpuolelle.
Ristin teologiassa puolestaan korostetaan, että synti on turmellut täysin ihmisen luonnon. Ajatuksissa parveilevat valheet ja tahto tuottaa petoksia. Hänen vapautensa on harhaa. Todellisuudessa hän on joutunut omaan ansaansa. Hän on itseensä käpertynyt, eikä voi olla siinä tilassaan matkalla taivaaseen.
Mutta siinä samalla kohtalokas ansa voi murtua rikki. Itse Jumala Jeesuksessa mursi kuoleman vallan ottamalla päälleen ja voittamalla ihmisen vankeuden, sen kaikkein syvällisimmässä merkityksessä. Vain sovituksessa tulee ilmi todellinen Jumalan tuntemus ja sen myötä todellinen ihmisenkin tuntemus. Vain näin ottamalla vastaan evankeliumin Jeesuksessa Kristuksessa ihminen vapautuu itseensä käpertyneisyydestä ja voi olla matkalla taivaaseen.
Kirjoitti 18.19.2022 Voitto