Seurakunnan suurin tarve on täyttyä Pyhällä Hengellä. Kaikkien uskovien olisi yksimielisesti ja koko sydämestään pyrittävä ennen kaikkea juuri tähän. Kristuksen seurakunnassa jokaisen päivän pitäisi olla helluntai. Meidän tulisi olla täysin Pyhän Hengen valtaamia, ja se on mahdollista vain täyttymällä jatkuvasti. Voimme koska vain sulkea Hänet myös pois, kääntyä pois Hänen ohjauksestaan ja jättää osan elämästämme omaan hallintaamme. Tällaiset valinnat vaikuttavat syvästi perusolemukseemme.

C. S: Lewis kirjoittaa tästä:

”Väittäisin, että joka kerta, kun teet valinnan, muutat keskeisintä osaa elämästäsi hieman erilaiseksi, kuin mitä se oli ennen valintaa. Kun katsot elämääsi ja sen vaatimia lukemattomia valintoja kokonaisuutena, huomaat, että jokaisena elämäsi hetkenä olet hitaasti muuttamassa tätä keskeisintä osaa itsessäsi joko taivaalliseksi olennoksi tai Helvetiusä olennoksi. Joko sellaiseksi olennoksi, joka on tasapainossa Jumalan, toisten ihmisten ja itsensä kanssa tai sitten sellaiseksi, joka on jatkuvassa sotatilassa Jumalan, toisten ihmisten ja itsensä kanssa.”

Saatana on katkerasti vastustanut Hengen täyteydessä elämistä. Se on aiheuttanut sekaannusta, hyökännyt suoraan sitä vastaan ja liittänyt siihen vääriä luuloja ja pelkoja.

Saatana on estänyt Kristuksen seurakuntaa saamasta tätä Isän sille antamaa jumalallista, verellä ostettua perintöä joka kerta, kun se on yrittänyt sitä itselleen hankkia.

Kuitenkin jokaiselle Jumalan lapselle on varattu täydellinen, ihmeellinen, syvää tyydytystä antava Pyhän Hengen voitelu. Seurakunta on, surullista kyllä, laiminlyönyt tämän valtavan, vapauttavan totuuden täytäntöönpanon.

Hengen täyteys ei ole mitään luksuskristillisyyttä. Se on oleellinen osa sitä suunnitelmaa, mikä Jumalalla on lapsilleen varattu. Se kuuluu jokaiselle kristitylle seurakunnan historian kaikkina aikoina.

Mutta me elämme nyt maailmassa, joka on epäilyksiä täynnä Hengen täyteyttä vastaan:

Sekuralismi, maailmallisuus, vaikuttaa meihin länsimaisessa maailmankatsomuksessa. Se rajoittaa paljolti ajattelumme elämään vain maapallolle ja on juurtunut syvälle tämän puoleiseen maailmaan. Se sulkee pois yliluonnollisen todellisuuden vaikutuksen.

Modernismi, pyrkimys uudenaikaisuuteen, uudenaikainen suunta varsinkin, taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa vaikuttaa maailmankuvaamme, johon kuuluu luonnostaan halu hallita kaikkea, ihmisiä, asioita, tapahtumia jopa tulevaisuutta. Ihminen itse on kaiken mitta.

Materialismi, kaikki olevainen on ainetta. Elämänkatsomus, joka pitää aineellista hyvää henkisiä arvoja tärkeämpänä. Olettaa, ettei ole olemassa muuta kuin aineellinen todellisuus sekä sen liikettä ja muunnoksia. Vain se on todellista mikä voidaan nähdä, tutkia ja todistaa oikeaksi..

Rationalismi , järkeisoppi, suunta joka tähdentää järjen merkitystä tiedon hankinnassa, etsii järjellistä syytä kaikkeen. Yliluonnolliseen maailmaan, kuten enkeleihin, pahoihin henkiin, taivaaseen ja helvettiin ei uskota. Sen mukaan totuuden voi saada selville vain kokemusperäisin keinoin, järkiperäisellä ajattelulla ja tieteellisellä tutkimuksella.

Idänuskonnot ja uusukonnollisuudet tuovat vahvan lisänsä meidän aikaamme. Näistä löytyy kyllä uskoa, mutta ei oikeaa kristinuskon kriteereihin verrattuna.

Tahdoimmepa tai emme nämä "ismit" vaikeuttavat ja jopa estävät meitä pääsemästä kokonaisvaltaiseen Hengen täyteydessä vaeltamiseen. Tämän päivän maailma ei voi olla vaikuttamatta meihin. Miten siis täyttyä Pyhällä Hengellä meidän aikanamme? Tunnemmeko edes Pyhällä Hengellä täyttymisen tarvetta? Tulemmeko toimeen omilla luonnollisilla kyvyillämme? Voiko Jumalan seurakuntaa rakentaa ilman vahvaa Hengen voitelua ja armolahjoja?

Joillekin on paljon arkisempana esteenä etsiä Hengellä täyttymistä siksi, kun kohtaavat armolahjoja käyttäviä uskovia, ja huomaavat heidän joukossaan joitakin vielä epäkypsiä luonteeltaan ja vaellukseltaan.--- Tämä on kuitenkin väärä peruste arvostella hengellisiä lahjoja, sillä niitä ei anneta vain hengellisesti varttuneille, vaan ennen muuta halukkaille. Emme siis saa sekoittaa epäkypsää käyttäytymistä itse lahjojen pätevyyteen.

Uskon, että kaikkein suurin valinta uskoontulon jälkeen on se, annammeko elämämme Pyhän Hengen hallintaan. Annammeko Hänen toteuttaa elämässämme sen mitä hänellä on varattuna meitä varten ? Me emme onnistu elämään kristittyinä omassa voimassamme. Taivaan Isä on lähettänyt Pyhän Hengen meidän voimaksemme. Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä.

Hallitusvalta seurakunnassa kuuluu Jeesukselle, Jumalan sanalle ja Pyhälle Hengelle.

Ajatuksia sieltä täältä kokosi Voitto