Monien mielestä on kuilu sen välillä mitä he odottavat uskonelämältä ja millaisena he sen kuitenkin kokevat.

Kirjat, hengelliset puheet ja henkilökohtaiset todistukset, lupaavat menestystä ja voittoa ja monet odottavat näyttäviä todisteita Jumalan toiminnasta myös heidän henkilökohtaisessa elämässään. Jos ei ole näitä todisteita, ollaan pettyneitä. Puhutaan paljon henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen, mutta kuinka moni kokee sen läheiseksi ja elämää antavaksi ? Kysellään, välittääkö Jumala minusta ja minun arkipäiväisistä asioistani ? Tunteet ailahtelevat ja usko horjuu. Elämä jatkaa samaa rataansa, eikä muutoksia parempaan näy.

Yleisesti ottaen: Miksi Jumala antaa epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen lisääntyä maailmassa? Miksi on sotia, terroritekoja, hirvittäviä sairauksia, nälkää, luonnon katastrofeja. Miksi lupaava elämä katkeaa liian varhain?

Vaikka Jumala on kaikkivaltias, miksi hän ei tee loppua pahasta?

Sitten on ihmisiä, joilla ei näyttäisi olevan mitään erityistä syytä olla huolissaan ja masentunut. He ovat hyvin palkattuja, terveitä, menestyviä, lahjakkaita, heillä voi olla hyvä kotitausta ja ulkoa päin katsottuna onnellinen perhe jne. ja kuitenkaan jotkut heistä aamulla herätessään eivät keksi yhtään hyvää syytä: miksi elää ?

Tällaisia kysymyksiä on pidetty niin vaikeina, että mieluummin niistä vaiettaisiin puhumasta jopa kristillisissä piireissä.

Paavali kirjoittaa Timoteuskirjeessä: "Olemme panneet toivomme elävään Jumalaan". "Toivomme" käsite tässä ei tunnu osoittavan kovin suurta uskon rohkeutta, mutta silti se on yksi kolmesta uskon ja rakkauden rinnalla joka pysyy iankaikkisesti. Toivo kuvaa ehkä enemmänkin Jumalaan luottamista. Meidän on pakko tunnustaa, on elämän vaiheita, jolloin emme ymmärrä mitä Jumala on tekemässä, emmekä saa sitä selville, mutta silloinkin toivo elää.

Voisimmeko Raamatun perusteella sanoa Jumalalle: Tiedän ja tunnen kuka Sinä olet, et tee koskaan väärin. Olet pyhä ja vanhurskas, täynnä rakkautta Vaikka en ymmärräkään, silti tahdon luottaa Sinuun. Raamatun ilmoituksesi osoittaa, että viet omasi läpi tämän maailman väkevän kätesi suojassa, eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Oppiessamme luottamaan Jumalaan, elämämme lujittuu ja vakiintuu. Emme elä tunteitten varassa, vaan Jumalan armon ja uskollisuuden perustalla. Jeesuksen sovitustyö Golgatalla osoittaa parhaiten mitä tämä merkitsee. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi (joutuisi kadotukseen), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

kokosi Voitto