2 Tim. 3:1-5:ssä Paavali kirjoittaa viimeisten päivien ihmisistä:

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä ja omahyväisiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman..."

Paavalin sanat osuvat tarkasti meidän aikaamme.

Koko teksti on profeetallinen. Tuossa timoteuskirjeen kohdassa puhutaan lopunajan viimeisistä päivistä. Jakeessa yksi on futuurimuoto: on tuleva, mutta jakeessa 5 preesens. Siis kyseessä oleva pahuus oli jo olemassa Paavalin aikana, mutta se kasvaisi kasvamistaan lopunaikaa kohti. Lopunaikana tilanne olisi todella paha. Ihmisten synti ilmenisi voimakkaimmin juuri silloin niin ajatuksina sanoina kuin tekoinakin.

Ensinnäkin, olemme vastuussa ensisijaisesti omasta itsestämme.

Kestämmekö katsoa itseämme Jumalan sanan valossa? Jos joku tekee väärin eikä sitä tiedä tai ei halua tietää, niin sanomme katso itse peiliin. Entäpä jos katsoisimme itse itseämme Jumalan sanan peilistä. Antakoon Herra meille rohkeutta muuttaa se minkä voimme, eli itsemme. Tietoisuus itsestä johtakoon etsimään sovitusta ja Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa.

Syy vaikeisiin aikoihin on ihmisissä itsessään. Juuri me muovaamme sen ajan ja elämän jossa elämme. Muutamat mainituista pahoista ominaisuuksista liittyvät erityisesti ihmissuhteisiin, mutta tekstimme mainitsemat herjaus ja epähurskaus liittyvät Jumalasuhteeseen.

Tietysti kaikki mainitut asiat ovat suoranaisesti syntiä Jumalaa vastaan, mutta Jumalaa häpäisevää on myös ylimielinen suhtautuminen lähimmäiseen.

Ihmiset ovat silloin itserakkaita on luettelossa ensimmäisenä. Jos asiaa tarkemmin tutkimme se onkin muiden pahuuden muotojen alku ja juuri. Siitä kasvaa muut mainitut asiat. Raamatun mukaan itserakas etsii omaansa, omaa voittoansa, rakastaa omaa kunniaansa, elää itselleen, sulkee sydämensä puutteenalaiselta veljeltään, suorittaa velvollisuutensa vain palkan tai oman kunnian tähden. Toimii periaatteella minulle, minulle. Mutta ei anna eteenpäin toisille. Itserakkaus on sovittamattomassa ristiriidassa Jumalan lain kanssa, Kristuksen esimerkin kanssa, kristillisen rakkauden kanssa ja pyhien yhteyden kanssa.